Asiat tärkeysjärjestykseen.
Syksy on taas lopuillaan ja huomaan taaksepäin katsoessani syyllistyneeni
jälleen holtittomaan tekemisen meininkiin. Kiire on ja tekemistä riittää –
kuulostaa varmasti tutulta. On koulu, projektit, juridiikat, työt koulun
ohella. Kaiken tämän lisäksi on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Mistä kehitämme
ahdistuksen asioiden tekemiseen ja toteuttamiseen? Tekisitkö sitten jotain
muuta mieluummin? Minä en, en vaihtaisi näitä ”tuskan hetkiä” mihinkään.
Paineen alla tulee varmasti venyttyä ja paukuttua, mutta se ahdistus, millaiset
voimat se antaakaan. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu siltä kuin paineen alla
pystyisi ihmeisiin. Pitäisikö siis aina hakeutua ahdistuneeseen mielentilaan?
Ei, tätä en usko, eihän se tee kropallekaan hyvää. Kohtuullisuus kaikessa.
Huomaan että ryhmämme on hyvinkin vastuuntuntoinen ja päämäärätietoinen.
Itse tunnistan nämä piirteet itsestäni ja monesta muustakin. Voiko
vastuuntuntoisuus ja päämäärätietoisuus johtavat kinkkiseen tilanteeseen?
Ajatukset kuten, minun täytyy suoriutua tästä hyvin tai tämän pitää mennä
edellistä paremmin, ovat varmasti ajatuksia jotka pyörivät useankin mielessä.
Varsinkin näin lukukauden lopun häämöttäessä.
Itsensä haastaminen
Kilpailullisuus itseään tai toisia vastaan asettaa haasteita
tekemiselle. Suorituspaineet nousevat ja stressihormonia kuhisee suonissa.
Voisiko näitä jotenkin helpottaa oman ajattelun avulla? Muistele kulunutta
syksyä, toistuvatko samat asiat toiminnassasi vuodesta toiseen? Lupaatko
itsellesi enemmän aikaa itsellesi, enemmän aikaa kirjoittaa juttuja tai enemmän
aikaa lukea tenttiin. Pian huomaat, ettei aikaa enää ole. Onko kyse selkärangan
puutteesta vai siitä, että olet hamstrannut lisää ohjelmaa eli toisin sanoen
olet tehnyt tuplabuukkauksia. Missä välissä levähdät? Vai tarkoittaako Joulu-
ja kesälomat opiskelijoille hengähdystaukoa ja mielen lepuutusta?
Huomaatko ne hetket kun ahdistuksesi paisuu kuin
pullataikina? Kuinka voisit armahtaa itseäsi liian suurelta taakalta, ettet
löytäisi itseäsi tästä tilanteesta? Lausahdukset ”kaikkien ei tarvitse olla
hyviä kaikessa” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään” saattavat jopa tuntua
ärsyttäviltä ja niihin tekisi mieli vastata ” helppohan sinun on huudella”.
Pystyisitkö priorisoimaan tekemisiäsi ihan itsesi vuoksi? Voisitko kirjoittaa
asiat paperille pitkäksi listaksi ja sen jälkeen numeroida ne
tärkeysjärjestykseen. Voisitko jopa perua osan tekemisistäsi ja ottaa aikaa
vaikka puolen tunnin päiväunille. Taakan vähentyessä pystyt antamaan
itsestäsikin enemmän näille tärkeille asioille. Pystyt paneutumaan asioihin 100
prosenttisesti. Et jäisikään miettimään enää, että olisin voinut tehdä tämänkin
itselleni niin tärkeän asian niin paljon paremmin jos olisi ollut aikaa ja
energiaa.
Oma aika ihan itseäsi varten
Jos maltat rankata
”to do- listalta” top vitosen ja toteuttaa ne ajallaan ja sen jälkeen varata
hiukan kalenteristasi aikaa itsellesi. Miltä tuntuisikaan levätä, rentoutua,
kerätä hiukan voimia loppu rutistusta varten. Oma aika on kummallinen juttu,
silloin kun on aikaa olla vain alkaa päässä yllättäen raksuttaa. Saatuasi
ajatukset pois siitä tekemättömien tehtävien listasta alat huomata, kuinka
rentoudut. Saatat jopa hymyillä. Oma aika on myös hyvää aikaa tutkiskella
itseään, se on hyvin opettavaista ja kasvattavaa. Monesti saatat huomata mihin
suuntaan olet kasvanut vuosien aikana ja mitkä ovat oikeasti mielenkiinnon
kohteitasi. Saatat huomata asioita, jotka olet huomaamattasi oppinut
hallitsemaan.
Sir Isaac Newton
On hyvä pysähtyä
hetkeksi miettimään jo tehtyjä asioita ja suunnitella varovasti tulevaa. Mihin
suuntaan olet kasvanut ja mihin suuntaan haluaisit kasvun suuntautuvan. Millaisia
asioita haluaisit tulevaisuuden sinulle tuovan?
Kumma juttu, mutta voit vaikuttaa siihen.
Yllättävän paljonkin.
Anna hetki aikaa itsellesi ja anna ajatuksen lentää.
Ajatuksen voima, se on valtava.
Vuosi vaihtuu pian, voisitko tehdä lupauksen? Se to do –lista
joka rakentuu jo ensi kevään alkaessa. Kirjoita sinne isolla OMA AIKA, edes
pieni hetki sitä. Jaksaisit varmasti paremmin.
Marjo
Tekstin innoittaja:
Blanchard, K ; Oncken, WJr & Burrows, H. 1991. Minuuttijohtaja teilaa apinat- älä hyväksy itsellesi ongelmaa, joka ei kuulu sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti