Rakennamme
elämäntarinaamme omien kokemuksiemme ja
tekojemme pohjalta. Kun ajattelemme omaa elämäämme, tunnemme erilaisten
vaiheiden ja tapahtumien aiheuttamat tunnelataukset.
Nämä tunnelataukset vaikuttavat suuresti päätöksiimme toimia. Pohdimme ratkaisuja tuleviin päätöksiimme menneisyytemme perusteella. Mitkä ovat voimavaramme, mitä osaan, mitä en osaa?
Kirjassaan Keskusteleva esimiestyö, Tarja Nummelin pohtii elämäntarinan merkitystä esimiestyössä.
“ Ihmisellä on taipumus luoda omaa elämäänsä siten, että se olisi johdonmukainen hänen historiansa kanssa.”
Tulkitsemme jatkuvasti oman toimintamme merkityksiä sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Niiden pohjalta rakennamme käsityksen itsestämme sekä tavoitteet tulevaisuudelle.
Välillä tuntuu, että meillä on jpa pakottava tarve löytää se jokin, jossa olemme hyviä. Aivan kuin tietäisimme, että jo tällä yhdellä argumentilla voisimme muuttaa tulevaisuuden. Pystyisimme hyvin mielin keskittymään siihen mitä osaamme ja voisimme vältellä asioita, joita emme osaa. Päätökset olisi yhtäkkiä todella helppo perustella.
“ Esimiestyössä ilmenevät ongelmat voivat syntyä siitä, että työn edellyttämät tehtävät ovat ristiriidassa tai rajoittavat hänen oman elämäntarinansa toteuttamista organisaatiossa.”
Esimiehen oma elämäntarina ohjaa hänen päätöksentekoaan, sekä kykyään ohjata ryhmää.
Toisinsanoen esimiehen mahdollisuuteen onnistua työssään vaikuttaa enemmän tilanteeseen johtaneet tapahtumat kuin nykyhetki.
Miten esimies on ajautunut asemaansa, mikä on hänen motiivinsa työntekoon, miten hän tulkitsee ryhmänsä lähettämiä viestejä oman itsetuntonsa pohjalta?
Onnistujaksi itsensä kokeva odottaa onnistumisia tulevaisuudessa, eikä lannistu harha-askelista. Epäonnistujaksi itsensä kokeva turvautuu tiukan paikan tullen puolustusmekanismeihinsa ja lannistuu.
Mutta pystyisimmekö tiedostaen muuttamaan omaa elämäntarinaamme?
Jos rakennamme tulevaisuutta menneisyytemme pohjalta, pystyisimmekö vaikuttamaan myös toiseen suuntaan? Voimmeko muuttaa menneisyyttä nykyhetken positiivisten kokemusten perusteella ja sitä kautta vaikuttamaan tulevaisuuteen? Itse ainakin uskon niin.
Hakeutumalla uudenlaisiin tilanteisiin ja hankkimalla erilaisia kokemuksia, voimme nähdä menneisyydelle antamamme merkitykset täysin erilaisessa valossa ja siten löytää itsestämme uusia puolia.
Yksilötyöskentelijäksi itsensä tunteva voi yhtäkkiä huomata kaipaavansa ympärilleen ryhmää ja itsensä huonoksi organisoijaksi mieltävä voi hämmästyä kyvystään nähdä suuria kokonaisuuksia.
Elämänkertamme muuttaminen ei varmastikaan ole kivutonta, mutta varmasti sen arvoista.
Nämä tunnelataukset vaikuttavat suuresti päätöksiimme toimia. Pohdimme ratkaisuja tuleviin päätöksiimme menneisyytemme perusteella. Mitkä ovat voimavaramme, mitä osaan, mitä en osaa?
Kirjassaan Keskusteleva esimiestyö, Tarja Nummelin pohtii elämäntarinan merkitystä esimiestyössä.
“ Ihmisellä on taipumus luoda omaa elämäänsä siten, että se olisi johdonmukainen hänen historiansa kanssa.”
Tulkitsemme jatkuvasti oman toimintamme merkityksiä sekä onnistumisia ja epäonnistumisia. Niiden pohjalta rakennamme käsityksen itsestämme sekä tavoitteet tulevaisuudelle.
Välillä tuntuu, että meillä on jpa pakottava tarve löytää se jokin, jossa olemme hyviä. Aivan kuin tietäisimme, että jo tällä yhdellä argumentilla voisimme muuttaa tulevaisuuden. Pystyisimme hyvin mielin keskittymään siihen mitä osaamme ja voisimme vältellä asioita, joita emme osaa. Päätökset olisi yhtäkkiä todella helppo perustella.
“ Esimiestyössä ilmenevät ongelmat voivat syntyä siitä, että työn edellyttämät tehtävät ovat ristiriidassa tai rajoittavat hänen oman elämäntarinansa toteuttamista organisaatiossa.”
Esimiehen oma elämäntarina ohjaa hänen päätöksentekoaan, sekä kykyään ohjata ryhmää.
Toisinsanoen esimiehen mahdollisuuteen onnistua työssään vaikuttaa enemmän tilanteeseen johtaneet tapahtumat kuin nykyhetki.
Miten esimies on ajautunut asemaansa, mikä on hänen motiivinsa työntekoon, miten hän tulkitsee ryhmänsä lähettämiä viestejä oman itsetuntonsa pohjalta?
Onnistujaksi itsensä kokeva odottaa onnistumisia tulevaisuudessa, eikä lannistu harha-askelista. Epäonnistujaksi itsensä kokeva turvautuu tiukan paikan tullen puolustusmekanismeihinsa ja lannistuu.
Mutta pystyisimmekö tiedostaen muuttamaan omaa elämäntarinaamme?
Jos rakennamme tulevaisuutta menneisyytemme pohjalta, pystyisimmekö vaikuttamaan myös toiseen suuntaan? Voimmeko muuttaa menneisyyttä nykyhetken positiivisten kokemusten perusteella ja sitä kautta vaikuttamaan tulevaisuuteen? Itse ainakin uskon niin.
Hakeutumalla uudenlaisiin tilanteisiin ja hankkimalla erilaisia kokemuksia, voimme nähdä menneisyydelle antamamme merkitykset täysin erilaisessa valossa ja siten löytää itsestämme uusia puolia.
Yksilötyöskentelijäksi itsensä tunteva voi yhtäkkiä huomata kaipaavansa ympärilleen ryhmää ja itsensä huonoksi organisoijaksi mieltävä voi hämmästyä kyvystään nähdä suuria kokonaisuuksia.
Elämänkertamme muuttaminen ei varmastikaan ole kivutonta, mutta varmasti sen arvoista.
“
Esimiehen tärkein työkalu on oma itse.”
Lähde: Nummelin Tarja, Keskusteleva esimiestyö, opitaan kokemuksesta,2007, Wsoy Pro
Lähde: Nummelin Tarja, Keskusteleva esimiestyö, opitaan kokemuksesta,2007, Wsoy Pro
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti