Hyvä alainen

Olemme opinnoissamme keskittyneet vahvasti johtamista koskevaan kirjallisuuteen. Lukupiireissä herää aina keskustelua siitä, minkälainen on hyvä johtaja ja mitä hänen vastuulleen kuuluu.

Johtajan kannettavaksi kasautuu paljon paineita ja vastuuta; tuloksen tekemisestä henkilökunnan kemioihin ja ryhmähenkeen. Ajattelutapa on jopa vähän hassu – miten yksi ihminen pystyisi vastaamaan kaikesta? Mitä keinoja johtajalla on, jos alaiset niskuroivat eivätkä suostu tekemään heille annettuja tehtäviä? Johtaja saa toki korvausta tekemänsä työn vastuullisuudesta ja vaativuudesta, mutta yhtälailla työyhteisön muiden jäsenten tulisi kantaa kortensa kekoon.

Viime aikoina pinnalle on noussut alaistaitojen tärkeys johtamistaitojen rinnalla. ”Käytännön työelämässä oman työn johtamisvastuu siirtyy yhä enemmän työntekijälle itselleen ja johtajan työ keskittyy toisen työn tarkastamisen sijasta asiantuntijuuden ja kokonaisuuksien johtamiseen”.

Johtajan tekemisiä arvioidaan ja hänen taitojaan esimiehenä arvostellaan – esimiehenä oleminen kuuluu hänen työnkuvaansa ja siihen on olemassa tietyt normit. Samalla tavoin alaisella on velvollisuus ottaa muut huomioon, kommunikoida selkeästi, tehdä työtään hyvin ja vastata omalta osaltaan työyhteisön toimivuudesta. Alaisilta ei kuitenkaan vaadita näitä taitoja samalla tavoin kuin esimieheltä. Yleensä jos ongelmia ilmenee, käännytään esimiehen puoleen ja ajatellaan, että hän on johtanut alaisiaan huonosti.

Johtamista ei saisikaan katsoa yksipuolisena toimena, vaan vastavuoroisena. Sekä alainen että johtaja ovat vastuussa työtehtävien onnistumisesta ja työpaikan ilmapiiristä. Alaistaitoja ei kuitenkaan saa pitää esimiestaitojen vastakohtana, vaan ”alaistaito on kykyä toimia työyhteisön täysivaltaisena jäsenenä”.  Tällöin johtamisessa korostuu puhumisen ja vuorovaikutuksen tärkeys.

Olisi hienoa, jos yrityksissä painotettaisiin alaistaitojen merkitystä enemmän. Näin saataisiin jokainen työntekijä ymmärtämään, että monet asiat lähtevät itsestä ja omasta tavasta suhtautua tilanteisiin. Ihanteellisessa tilanteessa jokaista kannustettaisiin ja työntekijöille asetettaisiin kehittävät tavoitteet. Tällä tavoin saataisiin lisättyä työn mielekkyyttä sekä parannettua työilmapiiriä. 

Riika 

Lähde: Puusa, Reijonen, Juuti & Laukkanen. 2012. Akatemiasta markkinapaikalle. Helsinki: Talentum