sunnuntai 8. joulukuuta 2013

RUUSUJA JA RISUJA

Koska viimeksi muistit antaa töissä tai vaikkapa koulussa toisille palautetta? Kiititkö työkaveriasi, kun hän omalla viikonloppuvapaallaan tuli paikkaamaan sinun lauantaivuoroa? Muistitko huomauttaa projektiryhmäläistäsi koulussa jatkuvasta myöhästymisestä? Ryhmässämme niin kuin työyhteisössäkin palautteen antaminen on erityisen tärkeää, oli se sitten myönteistä tai kielteistä.

Suomalaisessa kulttuurissa palautteenanto on kuitenkin haastavaa. Suomalaiset eivät yleensä ole parhaita puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan tai kuulemaan puhetta niistä. Taitavasti rakennettu palaute on kuitenkin yksi parhaista esimerkiksi työyhteisön motivointi- ja palkitsemiskeinoista, joten palautteen antamisella pystyt harjoittamaan taitoa myös tulevaa työuraasi ajatellen.

Monet alaiset työyhteisöissä kokevat, että esimiehen palautteenanto on aivan liian vähäistä tai lähes olematonta. Palautteenannon pitäisi kuitenkin olla osa esimiestyön arkipäivää. Se ei ole silti pelkästään esimiehen velvollisuus, vaan jokainen organisaatiossa on yhtä oikeutettu ja velvoitettu antamaan sekä vastaanottamaan palautetta toisilta. Siispä myös sinun ehkäpä tulevana esimiehenä kannattaa antaa ja vastaanottaa palautetta koulussa kuten jo nyt työelämässä. Asiakkailta saatu palaute on aina yhtä kivaa kuultavaa, mutta muistitko muistuttaa esimiestäsi, koulukavereita tai ohjaajia antamaan myös sinulle palautetta.

Taitavasti annettu palaute voi vaikuttaa merkittävästi koko tiimin tai työelämässä organisaation kehittymiseen ja jäsenten työsuorituksiin. Palautteen avulla ihmiset voivat myös tarkistaa omia tavoitteitaan ja verrata niitä omiin osaamisen tavoitteisiin tai organisaation yleisiin tavoitteisiin. Jatkuvalla palautteella voi osoittaa ja mustuttaa, ettei työ ole ehkä edistynyt tavoitteiden mukaisesti. Silloin pystytään korjaamaan tilannetta jo hyvissä ajoin, ja työnteko saadaan käännettyä tavoitteellisempaan suuntaan. Palaute auttaa edistämään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja se osoittaa, että meistä välitetään. Tunne, että jokaisen panoksella on merkitystä, on tärkeää koko työtiimille. Säännöllinen palaute myös vahvistaa keskinäistä luottamusta tiimiläisten ja projektipäällikön välillä.

Valitettavasti palautetilanteessa kaikki osapuolet joutuvat lähes aina hyvinkin intensiiviseen ja herkkään kanssakäymiseen toisen kanssa, mikä ei myöskään ole meille suomalaisille kovin mieleistä. Se juuri taitaakin eniten pelottaa palautteenannossa. Siksi onkin erityisen tärkeä tietää, miten palautetta tulisi antaa, vaikka ei kukaan palautteen antamisen mestariksi pystykään.

Palautteella tarkoitetaan avointa kohtaamistilannetta, jossa välitetään ja käsitellään informaatiota eri osapuolten käyttäytymisestä ja tekemisistä. Palaute voi olla suullista tai kirjallista. Eri tilanteiden yhteydessä voikin miettiä kumpi parempi. Suullisessa palautteessa saa yleensä helpommin oikean käsityksen palautteesta. Kirjallisessa palautteessa sanamuotoja ja esittämistapaa joutuu miettimään erityisen tarkkaan, koska palautteen vastaanottaja ei kuule, millä äänensävyllä toinen sen kertoo. Toisaalta, kun lähtee kertomaan suullisesti kielteistä palautetta, täytyy olla erityisen tarkkana siitä, ettei kerro sitä hallitsemattoman tunteen vallassa. Se voi kaduttaa jälkikäteen.

Meillä onkin harjoiteltu jonkin verran palautteen antoa koulussa. Haastavaksi palautteen annon tekeekin erityisen läheiset välit luokkakaverien kesken. Miten pystyy antamaan myönteistä, rakentavaa tai jopa kielteistä palautetta hyvälle kaverille? Se täytyy ainakin muistaa, että ihmiset ottavat saman sisältöisen palautteen vastaan eri tavoin, ja palaute vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin. Palautteen antajan ja vastaanottajan tulkinnat voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Tilannetekijät, osallistujien mielen vireys ja pyrkimykset vaikuttavat aina palautteen tulkintaan. Vaikka luulisit tuntevasi hyvin kaikki työkaverisi ja uskot, että teillä on luottamuksellinen suhde, et voi koskaan tietää, miten he reagoivat palautteeseen. Kouluminä yhtenä osallisena tiimiä ja arkiminä myös monesti sekoitetaan, jos koulussa sekä vapaa-ajalla ollaan yhdessä tekemisissä. Onkin hyvä muistaa koulussa palautetta antaessa koulukaverille, että palautetta annetaan nyt työkaverille, eikä ystävälle. Näin kouluasiat pidetään erikseen henkilökohtaisista asioista.



Lisäksi on hyvä muistaa, että ihmiset ottavat yleensä helpommin vastaan myönteistä kuin kielteistä palautetta. Myönteisenä koettu palaute aiheuttaa hyvin harvoin turhautumia ja vastustusta. Kielteinen palaute taas aiheuttaa vastustusta ja puolustuskantaa lähes aina. Kielteinen ja rakentava palaute tuntuvat vaikeammilta ottaa vastaan, koska useat ihmiset pitävät itseään taitavimpina kuin heitä arvioivat. Tutkimusten mukaan kielteinen palaute hyväksytään paremmin, jos se tulee luotettavalta taholta tai sen sanoma vaikuttaa objektiiviselta. Organisaation alimmilla tasoilla olevien henkilöiden kielteistä palautetta ei oteta myöskään yhtä vakavasti.

Parhaassa tapauksessa suullisen palautteen antamisesta kehittyy avoin dialogi. Tällöin osapuolet käyvät palautetta läpi keskustelunomaisesti. Avoimessa dialogissa erityisen tärkeää on myös toisen kuunteleminen. Eikä pelkästään kuunteleminen niin, että koko ajan itse miettii, mitä seuraavaksi itse sanoisi, vaan toisen asiat on kuunneltava rauhassa ensin loppuun asti ja sitten vasta avata oma suunsa. Palauteprosessi on epäonnistunut, jos osapuolet pitäytyvät omissa lähtökuopissaan ja toistavat itsepintaisesti omia käsityksiään. Silloin myöskään dialogia ei ole syntynyt.

      Muista siis harjoitella ahkerasti palautteen antoa ja sen vastaanottamista. Se auttaa sinua varmasti tulevaisuudessa!


Susanne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti