maanantai 2. joulukuuta 2013

Monialaisuus – mörkö vai mahdollisuus?

Ennen monialaisuus-termi oli vain hieno ja kaukainen asia, joka ei tuntunut koskettavan omaa tekemistä juuri ollenkaan. Mieluummin työskentelemme omassa tutussa ympäristössä ja samanhenkisten ihmisten kanssa – sehän on toiminut hyvin tähänkin asti! Uuteen ympäristöön ja vieraiden ihmisten joukkoon liittyminen vie väkisinkin sinne surullisen kuuluisalle epämukavuusalueelle, eikä sinne kukaan pää kolmantena jalkana ole juoksemassa. Monkey-projektikaan ei pystynyt muokkaamaan käsityksiämme monialaisesta yhteistyöstä.

Tänä syksynä monialaisuuden mahdollisuudet ovat auenneet meille aivan uudella tavalla.

Turku Innovoi – projekti vei meidät monialaisuuden ytimeen. Projektin tavoitteena oli markkinoida Tuoteväylä-palvelua, joka tukee uusien innovaatioiden kehitystä ja pääsyä markkinoille. Luimme projektin tueksi teoriaa monialaisuudesta ja siitä kumpuavista innovaatioista. Yksi pysäyttävimmistä käsitteistä oli välimaastoideat, jotka ovat monialaisuuden helmiä.

Innovaatioita etsimässä

”Alojen tai kulttuurien välimaastossa on runsaasti mahdollisuuksia yhdistellä olemassa olevia konsepteja poikkeuksellisiksi uusiksi ideoiksi.”  (Johansson 2005, 18) Välimaastoideat eivät tyydy vain parantelemaan vanhoja keksintöjä, vaan muuttavat maailmaa aimo harppauksin kohti uusia suuntia. Esimerkiksi muurahaisten toimintaa seuraamalla on kehitetty äärimmäisen tehokas logistiikkajärjestelmä. Välimaastoja löytyy joka paikasta: tarvitaan vain kaksi toisistaan poikkeavaa asiaa, ihmistä tai alaa. Kuitenkin päähämme juurtuneet assosiaatioesteet vaikeuttavat meitä näkemästä näitä erikoisia yhdistelmiä. (Johansson 2005, 37,67)

Välimaaston löytäminen ei ole helppoa. Pinttyneitä assosiaatioesteitä täytyy madaltaa tietoisesti, jotta pystymme kehittämään jotain ennalta arvaamatonta. Tätä helpottaa huomattavasti itsensä altistaminen monialaisille ympäristöille. Myös monipuolinen harrastaminen sekä kiinnostus hyvin erilaisiin asioihin madaltaa assosiaatioesteitä. ”Innovaatio on sellainen asia, jota esittäessäsi kaikki pitävät sinua hulluna, mutta joka valmistuessaan on kaikille itsestäänselvyys.” (Solatie & Mäkeläinen 2009, 144) Esimerkiksi 1970-luvulla nainen nimeltä Deborah Prothrow-Stith halusi yhdistää perinteisesti poliisille kuuluvan väkivallan estämisen ja terveydenhuollon. Hänen ideansa tyrmättiin ensin täysin, mutta vaikeuksien jälkeen hän loi yleisen käsityksen siitä, että väkivallanehkäisy on tärkeä osa kansanterveyttä. Välimaastoideat ovat kokoajan käsiemme ulottuvilla, kun vain osaamme tarttua niihin. (Johansson 2005, 67, 161-168)

Tiimi innovaation ympärille

Välimaastoidean löytäjä voi kohdata vastustusta, koska nämä ideat eivät noudata minkään verkostojen arvoja, vaan toimivat arvoja yhdistelemällä. Tästä syystä välimaastoidean löytäjän täytyy irrottautua vanhoista verkostoistaan ja luoda uusi, monialainen verkosto vanhan tilalle. Tietoja vanhasta verkostosta ei kuitenkaan kannata täysin hylätä, vaan niillä voi rikastuttaa uutta yhteisöään. (Johansson 2005, 202)
Innovaatioiden kehittämisen kannalta oikeiden ihmisten löytäminen tiimiinsä on erityisen tärkeää. Ideaa eteenpäin vievän johtajaa voidaan pitää kummajaisena, joka voi vaikeuttaa tiimiläisten löytämistä. Vaikein vaihe tiimin rakentamisessa on ensimmäisien rohkeiden jäsenien mukaan saaminen. Muiden esimerkin kautta innovaation suosio kasvaa ja idean matka maailmalle jatkuu lumipalloefektin tavoin.

Herätys monialaisuuteen

Osana Turku Innovoi-projektia osallistuimme Turun Ammattikorkakoulun TKI-viikolle (Tutkimus, kehitys ja innovaatio). Tuoteväylän markkinointiständillämme järjestimme monialaisen ideointihaasteen, jonka tarkoituksena oli herätellä ihmisiä pohtimaan monialaisuuden mahdollisuuksia. Yllätyimme siitä, kuinka lyhyessä ajassa opiskelijat tuottivat hyvin vaikuttavia välimaastoideoita. Ideapaljous sai meidät ajattelemaan monialaisuudesta kumpuavaa voimaa. Jos parissa minuutissa syntyy tällaisia tuloksia, mitä kaikkea saataisiin aikaan viemällä monialainen pöhinä vieläkin pidemmälle?


Rosa ja Mammu
Lähteet:
Johansson, F. 2005. Medici-ilmiö. Talentum

Solatie, J. & Mäkeläinen, M. 2009. Ideasta innovaatioksi. Talentum

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti