Olemme molemmat listanneet tämän syksyn
osaamistavoitteisiimme tulevaisuuden selkeyttämisen, sekä uusien haasteiden
etsimisen ja niihin tarttumisen. Nyt on enää vuosi aikaa valmistumiseemme
estenomeiksi ja työtilanne luo tällä hetkellä enemmän tai vähemmän paineta ja
epätoivoa. Tiedostamme ettei unelmapaikka tule heti vastaan valmistumisemme
jälkeen, mutta meidän pelkona on jumiutuminen samaan työrooliin (esim. myyjän
työ). Kumpikin omaamme kunnianhimoa, mutta onko sitä tarpeeksi?!
Haasteisiin
tarttuminen ja niiden etsiminen pitäisi saada mielessämme suurempaan rooliin
uutta projektia valitessa. Toimeksiantajalle on helppo markkinoida jo olemassa
olevaa osaamista, mutta uusia, opettavia projekteja on vaikeampi löytää.
Lisäksi verkostomme kauneudenhoitoalalla ovat melko suppeat, ja pohdimmekin,
millainen yritys haluaa toimeksiannon toteuttajaksi opiskelijat, jotka eivät
aikaisemmin ole tehneet mitään vastaavanlaista. Ehkä vastaus löytyisi omista
myyntitaidoista sekä vakuuttavista hissipuheista, mutta itsensä likoon
laittaminen ei ole aina helppoa.
Estenomikoulutus luo meille mahdollisuuden hyviin työasemiin,
mutta se vaatii paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Epäonnistumisiin ei pidä
jäädä makaamaan, eikä pelätä niitä. Usein ne voi kääntää hyödyksi eikä kukaan
useimmiten epäonnistu samassa asiassa moneen kertaan. Mitä me siis pelkäämme?!
Omien kasvojen menettämistä? Muiden pilkkaa? Pelko on ihmisen luonnollinen
tunnetila, eikä siitä koskaan pääse eroon. Sen sijaan itseään tulee kehittää
ajattelemaan pelkoa toissijaisena asiana, jonka uuden oppiminen syrjäyttää.
Iina & Pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti