Dare to be different

Projektin aikana pääsin seuraamaan yritystä, joka oli uudistamassa ja laajentamassa toimintaansa melko suuressakin mittakaavassa. Ennen kosmetiikkamyymälänä ja mm. meikkikouluja kuluttajille tarjonnut yritys hankki itselleen uudet liiketilat kauppakeskuksesta ja lanseerasi sen yhteyteyteen kahden uuden tuotemerkin lisäksi oman Academyn, jossa on mahdollista kouluttautua meikkaajaksi- sekä myynnin ammattilaiseksi. Aloite Academyn perustamisesta lähti yrittäjältä itseltään, joka onkin siitä onnellisessa asemassa, että hän maahantuomansa Make Up Factory mahdollistaa hyvin vapaat kädet ja myös vapauden toteuttaa omia visiota tuotemerkin nimissä.

Näin ollen palvelun sisältö, kuten niin ikään liiketila, on kaikki muokattavissa yrittäjän itsensä mukaisiksi. Toisaalta vastuu on tällöin myös suurempi, sillä brändin imago pitää myös säilyttää yhdenmukaisena, vaikka tarkkoja säännöksiä yhtiön puolesta ei sanellakaan.

Mitä tekijöitä sitten tulee huomioida tälläistä palvelua suunniteltaessa? Tietysti nämä seikat tulee suhteuttaa siihen, missä yritys toimii (maantieteelliset ja kulttuurilliset asiat). Minua kiinnostaa myös, voiko yksittäinen pienyrittäjä luoda itsestään brändin? Liikkeen toinen omistaja, Nana Tanskanen, on varmasti tuttu monelle turkulaiselle- ainakin kauneudenhoitoalan parissa työskentelevälle.

Mitä brändillä sitten oikeastaan tarkoitetaan?

Brändin avulla pyritään luomaan mielleyhtymiä, jotka vahvistavat asiakkaan käsitystä yrityksen tuotteesta ja/tai palvelusta. “Brändin identiteetti koostuu kuudesta kahteentoista mielleyhtymästä, jotka on jaoteltu ydinidentiteettiin ja laajennettuun identiteettiin. Mielleyhtymiä voivat olla esimerkiksi innovatiivisuus, korkea palvelutaso tai hyvä hintalaatusuhde”. -Wikipedia

Brändiä voidaan kehittää esimerkiksi tarkkaan suunnitellun markkinointiviestinnän avulla. Toisaalta brändi on mahdollista rakentaa ilman yrityksen omaa tarkempaa suunnittelua brändin sisällöstä ja identiteetistä, toisin sanoen asiakkaat ja kuluttajat voivat olla mukana luomassa brändiä. Jos brändi nähdään palveluun tai tuotteeseen liittyvinä odotuksina, onkin brändin sisältö enemmän tarkastelijana olevasta henkilöstä kiinni. Markkinoinnin avulla voidaan vahvistaa tuotteeseen tai palveluun liittyvien ominaisuuksien näkyvyyttä. Tällöin myös kuluttajan on helpompi löytää itselleen sopiva tuote.

Brändi, imago ja maine ovat kaikki kohderyhmän mielikuvia tai mielipiteitä yrityksestä. Usein imago määritellään visuaalisemmaksi mielikuvaksi, kun taas esimerkiksi maine käsitetään kokemukseen perustuvammaksi. Imagon on myös sanottu olevan aina ihmisten mielissä oleva käsitys, johon yritys pystyy vain rajallisesti vaikuttamaan. Esimerkiksi arvot, asenteet, ennakkoluulot ja uskomukset ovat asioita, joihin yrityksen tiedottamisella ja toiminnalla ei välttämättä pystytä vaikuttamaan.

Kun mietitään Turun alueen tarjontaa, koen, ettei vastaavanlaista yritystä tällaisine palveluineen vielä löydy toista. Eikä yrittäjää. Konkreettisia tekijöitä, joilla pystytytään hahmottamaan yrityksen kilpailuetua ovat:

-Kilpailuanalyysi

• toimialan kilpailumahdollisuuksien arviointi

- Toimialan houkuttelevuus

• kysyntä, ostovoima
• kilpailijat, kilpailutilanne

- Kilpailuasema toimialalla

• alan segmentoituminen
• asema segmentissä

- Liikeidea ja kilpailuetujen tunnistaminen

• kilpailuedun ja –ylivoiman lähteet
• lisäarvojen tunnistaminen ja rakentaminen
• tuotanto- ja kustannusedut
• erikoistuminen/erilaistuminen

-Liiketoiminnan suunnittelu

• ulkoiset ja sisäiset operaatiot
• investoinnit ja rahoitus
• tuloksen suunnittelu

Kun kaikki edellä mainitut asiat ovat tarkkaan harkittuja on kyse enää omasta panostuksesta. Yrittäjän on laitettava itsensä likoon 100 % ja omat raikkaat, innovatiiviset ideat, uskallus ja rohkeus tekemiseen, ovatkin mielestäni se paras tapa erottua ja luoda omaa brändiä.

Hyvä alainen

Olemme opinnoissamme keskittyneet vahvasti johtamista koskevaan kirjallisuuteen. Lukupiireissä herää aina keskustelua siitä, minkälainen on hyvä johtaja ja mitä hänen vastuulleen kuuluu.

Johtajan kannettavaksi kasautuu paljon paineita ja vastuuta; tuloksen tekemisestä henkilökunnan kemioihin ja ryhmähenkeen. Ajattelutapa on jopa vähän hassu – miten yksi ihminen pystyisi vastaamaan kaikesta? Mitä keinoja johtajalla on, jos alaiset niskuroivat eivätkä suostu tekemään heille annettuja tehtäviä? Johtaja saa toki korvausta tekemänsä työn vastuullisuudesta ja vaativuudesta, mutta yhtälailla työyhteisön muiden jäsenten tulisi kantaa kortensa kekoon.

Viime aikoina pinnalle on noussut alaistaitojen tärkeys johtamistaitojen rinnalla. ”Käytännön työelämässä oman työn johtamisvastuu siirtyy yhä enemmän työntekijälle itselleen ja johtajan työ keskittyy toisen työn tarkastamisen sijasta asiantuntijuuden ja kokonaisuuksien johtamiseen”.

Johtajan tekemisiä arvioidaan ja hänen taitojaan esimiehenä arvostellaan – esimiehenä oleminen kuuluu hänen työnkuvaansa ja siihen on olemassa tietyt normit. Samalla tavoin alaisella on velvollisuus ottaa muut huomioon, kommunikoida selkeästi, tehdä työtään hyvin ja vastata omalta osaltaan työyhteisön toimivuudesta. Alaisilta ei kuitenkaan vaadita näitä taitoja samalla tavoin kuin esimieheltä. Yleensä jos ongelmia ilmenee, käännytään esimiehen puoleen ja ajatellaan, että hän on johtanut alaisiaan huonosti.

Johtamista ei saisikaan katsoa yksipuolisena toimena, vaan vastavuoroisena. Sekä alainen että johtaja ovat vastuussa työtehtävien onnistumisesta ja työpaikan ilmapiiristä. Alaistaitoja ei kuitenkaan saa pitää esimiestaitojen vastakohtana, vaan ”alaistaito on kykyä toimia työyhteisön täysivaltaisena jäsenenä”.  Tällöin johtamisessa korostuu puhumisen ja vuorovaikutuksen tärkeys.

Olisi hienoa, jos yrityksissä painotettaisiin alaistaitojen merkitystä enemmän. Näin saataisiin jokainen työntekijä ymmärtämään, että monet asiat lähtevät itsestä ja omasta tavasta suhtautua tilanteisiin. Ihanteellisessa tilanteessa jokaista kannustettaisiin ja työntekijöille asetettaisiin kehittävät tavoitteet. Tällä tavoin saataisiin lisättyä työn mielekkyyttä sekä parannettua työilmapiiriä. 

Riika 

Lähde: Puusa, Reijonen, Juuti & Laukkanen. 2012. Akatemiasta markkinapaikalle. Helsinki: Talentum

Mitä sissimarkkinointi on?

”Sissimarkkinointi tarkoittaa markkinointia, jossa panos-tuotto-suhde on kunnossa, eli saat reilusti enemmän takaisin kuin sijoitit. Sissimarkkinoinnissa on kyse asiakaskokemuksen luomisesta ja parantamisesta. Pelkkien uusien asiakkaiden sijasta tähtäimessä on saada lisää suosittelevia asiakkaita sekä enemmän ja isompia kauppoja nykyisiltä asiakkailta. Sissimarkkinoinnin tavoitteena on siis parantaa ja ylläpitää myyntisi katetta eikä pelkästään kasvattaa myyntiä.” (http://www.plutoni.fi/index.php?section=38).

Aina ei tarvitse rahaa onnistuakseen markkinoinnissa tehokkaasti. Maksimitulos voidaan saavuttaa minimi panoksin. Sissimarkkinoija investoi aikaa, energiaa ja mielikuvitustaan. Yksinkertainen voi olla nerokasta ja toimivaa. Tyrkyttämisen sijasta annetaan ideoita ja neuvoja sekä harrastetaan täsmämarkkinointia. 

Kuva: http://pirkka.typepad.com/luovat/sissimarkkinointi/page/2/

"It takes you 1 second to get drinking water. He has to walk 20 km."

"Water is a human right. Help us provide access to drinking water."

Belgialainen mainotoimisto Duval Guillaume Antwerp iski baarien, ravintoloiden, elokuvateattereiden, yliopistojen ja asemien vessoihin maailman vesipäivänä.

Sissimarkkinoija eroaa perinteisestä markkinoijasta. Sissimarkkinoija yhdistää useita menetelmiä kokonaisuuksiksi, ei yritä peitota kilpailijaa vaan etsii mieluummin mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä. Sissimarkkinoija työskentelee lähellä myyntiä ja haluaa luoda asiakassuhteita. Tunnettuuden mittaamisen sijasta yrityksen kannattaa seurata myynnin kasvua.

Hyvä esimerkki sissimarkkinoinnista on Jari Parantaisen Sissimarkkinointikirjassa kerrottu Cykelspecin huoltokampanja, jossa työntekijät kiinnittivät huonossa kunnossa oleviin polkupyöriin kirjekuoret, joiden sisällä oli huoltoarvio, siihen oli merkitty mitä he pistäisivät pyörissä kuntoon ja mitä tämä kustantaisi.

Kuva: http://pirkka.typepad.com/luovat/sissimarkkinointi/page/2/

Tukholmassa lumiukot kehottavat ottamaan lainaa ympäristöystävällisiin autoihin.

Sissimarkkinoija etsii ongelmia ja haluaa ratkaista ne! Esimerkki: Muotoiltuja tyynyjä valmistava yritys markkinoi teemalla; paremmat unet, tyynyt eivät menneet kaupaksi. Selvittivät ostaneilta asiakkailta miksi he ostivat tyynyn ja syyksi selvisi niska -ja hartiakivut. Käyttivät näitä seuraavan mainoksen teemana ja tyynyt alkoivat tehdä kauppaa.

Sissimarkkinoija opettelee asiakkaidensa ostokäyttäytymistä ja hänen markkinointinsa hyödyttää myös asiakasta.

Kuva: http://pirkka.typepad.com/luovat/sissimarkkinointi/page/2/

Jakartan rintasyöpäsäätiö liimasi hedelmiin tarroja, joissa luki "Ladies! If only you checked your breasts the same way". 

Sissimarkkinoijan ei aina tarvitse miellyttää. Kaikkia miellyttävä viesti ei välttämättä tuota eniten myyntiä. Sissimarkkinointi puhuttelee ostajaa. Mieleeni on jäänyt hauska ja provosoiva esimerkki mainoskamppanjasta Parantaisen Sissimarkkinointi teoksesta, jossa kilpailija vastasi  ”hiustenleikkuu 6 dollaria” –mainokseen ”korjaamme 6 dollarin hiustenleikkuut ”.

/Tiia Kares

Lähteet:

viitattu 8.12.2013: http://www.plutoni.fi/index.php?section=38

viitattu 5.12.2013: http://pirkka.typepad.com/luovat/sissimarkkinointi/page/2/

Parantainen, J. 2005. Sissimarkkinointi, Helsinki: Talentum

RUUSUJA JA RISUJA

Koska viimeksi muistit antaa töissä tai vaikkapa koulussa toisille palautetta? Kiititkö työkaveriasi, kun hän omalla viikonloppuvapaallaan tuli paikkaamaan sinun lauantaivuoroa? Muistitko huomauttaa projektiryhmäläistäsi koulussa jatkuvasta myöhästymisestä? Ryhmässämme niin kuin työyhteisössäkin palautteen antaminen on erityisen tärkeää, oli se sitten myönteistä tai kielteistä.

Suomalaisessa kulttuurissa palautteenanto on kuitenkin haastavaa. Suomalaiset eivät yleensä ole parhaita puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan tai kuulemaan puhetta niistä. Taitavasti rakennettu palaute on kuitenkin yksi parhaista esimerkiksi työyhteisön motivointi- ja palkitsemiskeinoista, joten palautteen antamisella pystyt harjoittamaan taitoa myös tulevaa työuraasi ajatellen.

Monet alaiset työyhteisöissä kokevat, että esimiehen palautteenanto on aivan liian vähäistä tai lähes olematonta. Palautteenannon pitäisi kuitenkin olla osa esimiestyön arkipäivää. Se ei ole silti pelkästään esimiehen velvollisuus, vaan jokainen organisaatiossa on yhtä oikeutettu ja velvoitettu antamaan sekä vastaanottamaan palautetta toisilta. Siispä myös sinun ehkäpä tulevana esimiehenä kannattaa antaa ja vastaanottaa palautetta koulussa kuten jo nyt työelämässä. Asiakkailta saatu palaute on aina yhtä kivaa kuultavaa, mutta muistitko muistuttaa esimiestäsi, koulukavereita tai ohjaajia antamaan myös sinulle palautetta.

Taitavasti annettu palaute voi vaikuttaa merkittävästi koko tiimin tai työelämässä organisaation kehittymiseen ja jäsenten työsuorituksiin. Palautteen avulla ihmiset voivat myös tarkistaa omia tavoitteitaan ja verrata niitä omiin osaamisen tavoitteisiin tai organisaation yleisiin tavoitteisiin. Jatkuvalla palautteella voi osoittaa ja mustuttaa, ettei työ ole ehkä edistynyt tavoitteiden mukaisesti. Silloin pystytään korjaamaan tilannetta jo hyvissä ajoin, ja työnteko saadaan käännettyä tavoitteellisempaan suuntaan. Palaute auttaa edistämään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja se osoittaa, että meistä välitetään. Tunne, että jokaisen panoksella on merkitystä, on tärkeää koko työtiimille. Säännöllinen palaute myös vahvistaa keskinäistä luottamusta tiimiläisten ja projektipäällikön välillä.

Valitettavasti palautetilanteessa kaikki osapuolet joutuvat lähes aina hyvinkin intensiiviseen ja herkkään kanssakäymiseen toisen kanssa, mikä ei myöskään ole meille suomalaisille kovin mieleistä. Se juuri taitaakin eniten pelottaa palautteenannossa. Siksi onkin erityisen tärkeä tietää, miten palautetta tulisi antaa, vaikka ei kukaan palautteen antamisen mestariksi pystykään.

Palautteella tarkoitetaan avointa kohtaamistilannetta, jossa välitetään ja käsitellään informaatiota eri osapuolten käyttäytymisestä ja tekemisistä. Palaute voi olla suullista tai kirjallista. Eri tilanteiden yhteydessä voikin miettiä kumpi parempi. Suullisessa palautteessa saa yleensä helpommin oikean käsityksen palautteesta. Kirjallisessa palautteessa sanamuotoja ja esittämistapaa joutuu miettimään erityisen tarkkaan, koska palautteen vastaanottaja ei kuule, millä äänensävyllä toinen sen kertoo. Toisaalta, kun lähtee kertomaan suullisesti kielteistä palautetta, täytyy olla erityisen tarkkana siitä, ettei kerro sitä hallitsemattoman tunteen vallassa. Se voi kaduttaa jälkikäteen.

Meillä onkin harjoiteltu jonkin verran palautteen antoa koulussa. Haastavaksi palautteen annon tekeekin erityisen läheiset välit luokkakaverien kesken. Miten pystyy antamaan myönteistä, rakentavaa tai jopa kielteistä palautetta hyvälle kaverille? Se täytyy ainakin muistaa, että ihmiset ottavat saman sisältöisen palautteen vastaan eri tavoin, ja palaute vaikuttaa eri tavoin eri ihmisiin. Palautteen antajan ja vastaanottajan tulkinnat voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Tilannetekijät, osallistujien mielen vireys ja pyrkimykset vaikuttavat aina palautteen tulkintaan. Vaikka luulisit tuntevasi hyvin kaikki työkaverisi ja uskot, että teillä on luottamuksellinen suhde, et voi koskaan tietää, miten he reagoivat palautteeseen. Kouluminä yhtenä osallisena tiimiä ja arkiminä myös monesti sekoitetaan, jos koulussa sekä vapaa-ajalla ollaan yhdessä tekemisissä. Onkin hyvä muistaa koulussa palautetta antaessa koulukaverille, että palautetta annetaan nyt työkaverille, eikä ystävälle. Näin kouluasiat pidetään erikseen henkilökohtaisista asioista.

Lisäksi on hyvä muistaa, että ihmiset ottavat yleensä helpommin vastaan myönteistä kuin kielteistä palautetta. Myönteisenä koettu palaute aiheuttaa hyvin harvoin turhautumia ja vastustusta. Kielteinen palaute taas aiheuttaa vastustusta ja puolustuskantaa lähes aina. Kielteinen ja rakentava palaute tuntuvat vaikeammilta ottaa vastaan, koska useat ihmiset pitävät itseään taitavimpina kuin heitä arvioivat. Tutkimusten mukaan kielteinen palaute hyväksytään paremmin, jos se tulee luotettavalta taholta tai sen sanoma vaikuttaa objektiiviselta. Organisaation alimmilla tasoilla olevien henkilöiden kielteistä palautetta ei oteta myöskään yhtä vakavasti.

Parhaassa tapauksessa suullisen palautteen antamisesta kehittyy avoin dialogi. Tällöin osapuolet käyvät palautetta läpi keskustelunomaisesti. Avoimessa dialogissa erityisen tärkeää on myös toisen kuunteleminen. Eikä pelkästään kuunteleminen niin, että koko ajan itse miettii, mitä seuraavaksi itse sanoisi, vaan toisen asiat on kuunneltava rauhassa ensin loppuun asti ja sitten vasta avata oma suunsa. Palauteprosessi on epäonnistunut, jos osapuolet pitäytyvät omissa lähtökuopissaan ja toistavat itsepintaisesti omia käsityksiään. Silloin myöskään dialogia ei ole syntynyt.

      Muista siis harjoitella ahkerasti palautteen antoa ja sen vastaanottamista. Se auttaa sinua varmasti tulevaisuudessa!

Susanne

ASIAT JÄRJESTYKSEEN

Kouluhommat ja vielä työt sen ohella vievät paljon meidän aikaamme. Hommia on välillä niin paljon, ettei tiedä, mistä aloittaisi tai mitä jatkaisi. Uusia hoidettavia tehtäviä tai asioita tulee jatkuvasti lisää, on ne sitten kouluun liittyviä tai vaikkapa arkielämän asioita.  Asioiden priorisointi on erittäin tärkeää kiireisessä elämässämme, jossa hoidettavat asiat vaan kasaantuvat ja kasaantuvat. Tunne siitä, että aikaa on liian vähän tehtävien määrään nähden aiheuttaa stressiä. Stressiä ei myöskään vähennä se, että tärkeitä tehtäviä saattaa olla useita kerrallaan. Stressin onkin todettu aiheuttavan tehtävien laadun heikkenemistä, tuloksellisuuden laskua, luovuuden puutetta ja ihmissuhteiden kiristymistä. Nyt on siis ajankäytön suunnittelun ja järjestelmällisyyden kehittämisen aika.

Oman kalenterin käyttö on toki perinteinen, mutta toimiva tapa järjestää koulutehtävät, työtehtävät ja arkielämän asiat. Kalenteriin ei kannata vain raapustaa epämääräisiä to do –listoja, vaan käyttää hyväksi myös sen kellonaikamerkintöjä ja todella aikatauluttaa ja laittaa kaikki tehtävät tärkeys- ja suorittamisjärjestykseen. Tämän voi tehdä erikseen esimerkiksi koulutehtäville, työtehtäville ja harrastuksille, jos se vain on mahdollista. Vai pitäisikö esimerkiksi kouluun liittyvät asiat ja henkilökohtaiset asiat pitää omassa kalenterissaan ja hankkia ihan toinen kalenteri työtehtäviä varten? Itse olen esimerkiksi aina pitänyt erikseen koulun, töiden ja henkilökohtaiset sähköpostini. Jos on työmeili hukassa, on sitä helpompi etsiä työn omasta sähköpostista kuin etsiä kaikkien sähköpostien seasta. Se on kuitenkin varma, että asioiden ollessa edes jonkinnäköisessä järjestyksessä kalenterissa, ei koulussa pyöri jatkuvasti mielessä työasiat ja toisin päin.

Monissa lähteissä neuvotaan, että tavoitettavuuttakin tulisi priorisoida. Kun esimerkiksi keskittyy vain tietyn ajan päivästä olemaan tavoitettu, jää tehokasta aikaa muulle tekemiselle. Voisit esimerkiksi päättää ettet ota koulupäivän aikana vastaan yhtään puheluita ja hoidat puhelut koulun jälkeen. Vastaisit sähköposteihin ja muihin viesteihin vain tiettyinä ajankohtina päivästä, jolloin puhelin ja tietokone eivät tarvitsisi roikkua jatkuvasti mukana. Tämä käytäntö ei kuitenkaan sovi kaikille ja jokaiselle päivälle. Joskus saattaa olla päiviä, jolloin tulee olla sähköpostitse ja puhelimitse tavoitettavissa koko päivän ajan, mikä tekeekin päivästä erityisen raskaan ja stressaavan. Varmasti jokainen tietää fiiliksen siitä, kun on viettänyt rentouttavan viikonlopun ajattelematta mitään kouluun ja töihin liittyviä asioita ja kun vihdoin pääsee nettiyhteyden ja ehkä puhelimenkin ääreen. On ”tärkeitä” viestejä kerääntynyt niin sähköpostiin, Facebookiin kun puhelimeenkin.

 Jokaiselle meistä siis edellä mainitut asiat ovat varmasti tuttuja. Miten sitten saisit pidettyä tällaiset päivät kasassa?

Oletko kuullut, että harjoittelemalla kymmensormijärjestelmän, säästät useita minuutteja jopa tunteja viikossa. Samoin järjestyksessä olevat paperit nopeuttavat niiden löytymistä. Muistathan vaihtaa uuden roskapussin tilalle, kun olet tyhjentämässä täyteen tulleen roskiksen. Kopiokoneen voi myös heti täyttää isolla nipulla papereita eikä vain muutamalla paperilla, joita juuri sillä hetkellä tarvitset. Päivittäin käytettävät tietokoneohjelmat ja sivustot kannattaa myös pitää jatkuvasti auki tietokoneruudulla, koska niidenkin uudelleen avaamiseen monesti päivässä kuluu yllättävän paljon turhaa aikaa. Hyvä neuvo on myös toimia heti, kun kohtaat jonkin epäkohdan kotona tai työpaikalla. Joskus on kuitenkin erittäin vaikeaa ryhtyä tuumasta toimeen ja huomaakin lähteneensä jo monena aamuna pimeästä eteisestä tai kuinka vaikeaa onkaan heittää se rikkinäinen sateenvarjo heti roskikseen ennen kuin vasta uuden sateisen päivän yllättäessä huomaa asian. Kaikki nämä mitättömältäkin kuulostavat asiat vaikuttavat tehokkuuteemme ihan myös arkielämässä. Kun nämä pienet, turhaltakin kuulostavat asiat ovat kunnossa, on aina elämäsi lähempänä järjestelmällisempää ja helpompaa toimintaa.

Lopuksi ihan konkreettinen vinkki, jolla asiat ja tehtävät on helpompi pitää järjestyksessä. Tee itse alusta ja taulukko kuvan esimerkin mukaisesti. Alustaan voi sitten lisätä post it-lapuilla koulutehtäviä, työtehtäviä tai vaikkapa salitreenejä. Näin kaikki tehtävät pysyvät mielessä ja tärkeysjärjestyksessä. Hyvänä vinkkinä vielä on lisätä taulukkoon myös kesken jääneet asiat. Kun tehtävä on tehty loppuun voi post it-lapun repäistä alustalta pois roskikseen. Näin on taas tehtävälista lyhentynyt loppupäästä, vaikka alkuun olisikin tullut uusia asioita.

Susanne ja Katja

Tulevaisuuden haasteet

Olemme molemmat listanneet tämän syksyn osaamistavoitteisiimme tulevaisuuden selkeyttämisen, sekä uusien haasteiden etsimisen ja niihin tarttumisen. Nyt on enää vuosi aikaa valmistumiseemme estenomeiksi ja työtilanne luo tällä hetkellä enemmän tai vähemmän paineta ja epätoivoa. Tiedostamme ettei unelmapaikka tule heti vastaan valmistumisemme jälkeen, mutta meidän pelkona on jumiutuminen samaan työrooliin (esim. myyjän työ). Kumpikin omaamme kunnianhimoa, mutta onko sitä tarpeeksi?!

Haasteisiin tarttuminen ja niiden etsiminen pitäisi saada mielessämme suurempaan rooliin uutta projektia valitessa. Toimeksiantajalle on helppo markkinoida jo olemassa olevaa osaamista, mutta uusia, opettavia projekteja on vaikeampi löytää. Lisäksi verkostomme kauneudenhoitoalalla ovat melko suppeat, ja pohdimmekin, millainen yritys haluaa toimeksiannon toteuttajaksi opiskelijat, jotka eivät aikaisemmin ole tehneet mitään vastaavanlaista. Ehkä vastaus löytyisi omista myyntitaidoista sekä vakuuttavista hissipuheista, mutta itsensä likoon laittaminen ei ole aina helppoa. 

Estenomikoulutus luo meille mahdollisuuden hyviin työasemiin, mutta se vaatii paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Epäonnistumisiin ei pidä jäädä makaamaan, eikä pelätä niitä. Usein ne voi kääntää hyödyksi eikä kukaan useimmiten epäonnistu samassa asiassa moneen kertaan. Mitä me siis pelkäämme?! Omien kasvojen menettämistä? Muiden pilkkaa? Pelko on ihmisen luonnollinen tunnetila, eikä siitä koskaan pääse eroon. Sen sijaan itseään tulee kehittää ajattelemaan pelkoa toissijaisena asiana, jonka uuden oppiminen syrjäyttää.

Iina & Pauliina 

Innovaatiopedagogiikan opit esimiestyöhön

Estenomiksi opiskellessani olen saanut käydä läpi monta fiilisrinkiä, treeni-iltapäivää, palautekeskustelua sekä asetettua osaamistavoitetta. Näiden kautta olen oppinut minkälaiset seikat vaikuttavat työilmapiiriin ja omaan työskentelyyni. Alan myös hahmottaa, minkälaista johtamista itse kaipaan ja minkälainen johtaja haluan itse tulevaisuudessa olla.

Minna Isoahon Rohkea johtaja-kirjassaan kuvailema johtamistyyli kolahti omalle kohdalleni hyvin vahvasti. Pistejohtaminen toteutetaan niin sanotusti paikan päällä, ”on the spot”: esimies on samalla viivalla alaistensa kanssa, hän on läsnä ja lähellä. Ongelmatilanteet ratkotaan heti, eikä niihin tarvitse näin ollen palata myöhemmin. Johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia on hyvä päätöksentekokyky ja hänen sanaansa luotetaan. Pistejohtaja toimii tehokkaammin osana ryhmäänsä kuin yksin ja saa työyhteisöstä virtaa. Tällainen johtaja jakaa alaisilleen sopivasti vastuuta ja antaa heidän toimia myös itsenäisesti. (Isoaho 2007, 33-34)

Innovaatiopedagogiikan oppimistavat ja toimiminen ryhmässä on antanut minulle hyvät lähtökohdat pistejohtajuuden toteuttamiseen. Kokoan tähän muutaman estenomiopintojen piirteen, joita aion hyödyntää vielä tulevaisuudessakin.

1. Avoimuus ja turvallisuus

Luokastamme on hioutunut parissa vuodessa hyvin tiivis ryhmä. Vaikka emme näe jokaista ryhmämme jäsentä joka päivä, silti jokaisen kanssa on helppo ja turvallista olla. Koen, että tällaisessa työyhteisössäkin syntyy parhaimpia tuloksia – jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä ja ehdotuksensa ääneen, ja niistä pystytään keskustelemaan avoimesti.

Esimiehen asemassa tulevaan ryhmähenkeen voi vaikuttaa jo rekrytointivaiheessa. Tiimiin on hyvä valita sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita liittymään avoimeen ja keskustelevaan ryhmään. Paras tiimihenki syntyy, kun kaikki ovat valmiita antamaan jotain itsestään ryhmälle – näin syntyvästä tiimihengestä saa voimaa myös omaan työhönsä.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien tiimiläisten tulisi olla äänekkäitä ja puheliaita. Oikeastaan toivotuin ominaisuus avoimen tiimin jäseneltä on avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus, koska parhaisiin tiimeihin tarvitaan monenlaisia persoonia.  On hyvä ymmärtää erilaisuuden rikkaus ja oppia hyödyntämään sitä. Hyvän johtajan tehtävä on myös aika-ajoin tasapainottaa ryhmän toimintaa: rohkaista hiljaisempia ja hillitä suulaimpia. 

2. Dialogi

”Dialogi on syvällistä keskustelua ja kokemusten jakamista, jotta toisen ihmisen näkökulmia pystyisi ymmärtämään paremmin.” (Nummelin 2007, 62)

Kuunteleminen, keskusteleminen ja ajatusten vaihto on ollut suuressa roolissa opiskelujeni aikana. Dialogin toteutumiseksi kaikille pitää antaa tilaa ja mahdollisuus kertoa ajatuksiaan. Johtajan onkin hyvä luoda hyvä perusta avoimelle keskustelulle. Oman esimerkin kautta esimies voi rohkaista myös muita puhumaan ja kertomaan ajatuksiaan muille. Rehellisyys on tärkeää sekä esimiehen että työntekijöiden kannalta.

Dialogin avulla voidaan kehittää mielenkiintoisempia ratkaisuja kuin yksin toimittaessa. Ajatuksia vaihdettaessa ja yhdessä keskusteltaessa saadaan käyttöön monet ideat ja niiden yhdistelmät. Tässäkin toisten kuunteleminen ja erilaisten taustojen hyödyntäminen on tärkeää. Muiden tiimin jäsenien avulla jopa oman vastuualueen tai työtehtävän voi nähdä täysin uusin silmin.

Dialogin mahdollistavassa työympäristössä myös epäkohdista voidaan keskustella. Negatiivisetkin tunteet voidaan jakaa ja auttaa muita niiden käsittelyssä.

3. Osaamistavoitteet

Opintojen aikana oppiminen osaamistavoitteiden kautta on ollut hyvin palkitsevaa. Kun henkilökohtaiset tavoitteet kirjataan ylös ja niiden toteutumiselle suunnitellaan konkreettisia toimenpiteitä, tavoitteiden saavuttaminen on paljon todennäköisempää. Omaa kehittymistä on ollut helppo seurata, kun tavoitteita on käyty läpi muutaman kuukauden välein.

Osaamistavoitteita voisi hyödyntää johtamistyössä kehityskeskusteluiden osana. Yhden tai useamman oman tavoitteen valitseminen tulevalle vuodelle tai puolelle vuodelle saisi keskittymään tiettyihin kehityskohteisiin. Näin kehitys ei jäisi vain puheen asteelle, vaan seuranta toteutuisi säännöllisten keskusteluiden kautta.

Osaamistavoitteet luovat myös positiivista painetta elinikäiselle oppimiselle. Jotta esimies tai alaiset eivät jumiudu tuttuun ja turvalliseen tekemiseen, on pyrittävä löytämään kehityskohteita jatkuvasti. 

4. Palaute

Kehäteorian kautta olen oppinut kertomaan rehellisesti sekä kehittävää että positiivista palautetta. Myös työyhteisössä voitaisiin hyödyntää kehäteorian oppeja: palautetta olisi hyvä saada myös vertaisiltaan, ei ainoastaan esimiehen toimesta. Kehityskeskusteluiden lisäksi myös ryhmäkeskusteluille voitaisiin järjestää aikaa.

Palautteenanto ei kuitenkaan saisi jäädä vain kerran vuodessa toteutettavaksi, vaan se olisi hyvä liittää osaksi jokapäiväistä vuorovaikutusta. Jälleen kerran johtajan esimerkillä on suuri voima palautteen jalkauttamisesta työntekijöiden keskuuteen. Kehuminen ja kiitokset hyvästä työstä ovat yhtä tärkeitä kuin korjaavakin palaute.

Johtaja voi keskustella alaistensa kanssa myös omasta johtamisestaan. Esimiestyö on pitkälti palveluammatti, sillä johtaja tekee työtään alaisiaan varten. Näin ollen onkin hyvä pystyä kuuntelemaan ja keskustelemaan alaisten kanssa heidän toiveistaan.

Johtaja onnistuu työssään, jos hän pystyy luomaan työyhteisöönsä turvallisen ilmapiirin, luottaa työntekijöihinsä ja kannustaa alaisiaan menestymään. Itse haluan olla sellainen esimies, joka toimii kuten pistejohtaja. Hyvä johtaja on mielestäni tarvittaessa läsnä ja ohjaamassa, mutta antaa alaisilleen myös vastuuta ja vapautta oikeassa suhteessa. (Isoaho 2007, 32)

”Kun esimies on sinut itsensä kanssa, hän uskaltaa myöntää omia virheitään ja pystyy tarvittaessa pyytämään apua.” (Nummelin 2007, 37) Pistejohtajan luomassa kehittymiseen kannustavassa ympäristössä myös esimiehellä on hyvä olla. Tällöin kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, vaan jokaisella on mahdollisuus kehittyä.

//Rosa

Lähteet:

Isoaho, M. 2007. Rohkea johtaja – Hyödynnä kritiikki ja villit ideat. Helsinki: WSOYpro

Nummelin, T. 2007. Keskusteleva esimiestyö. Helsinki: WSOYpro

Kuvat:

http://www.scriptio.fi/blogit/?x2126163=w2959439

http://www.hyvejohtajuus.fi/8023/myonteisen-palautteen-opas-21-vinkkia/

Unelmana oma aika?

Asiat tärkeysjärjestykseen.

Syksy on taas lopuillaan ja huomaan taaksepäin katsoessani syyllistyneeni jälleen holtittomaan tekemisen meininkiin. Kiire on ja tekemistä riittää – kuulostaa varmasti tutulta. On koulu, projektit, juridiikat, työt koulun ohella. Kaiken tämän lisäksi on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Mistä kehitämme ahdistuksen asioiden tekemiseen ja toteuttamiseen? Tekisitkö sitten jotain muuta mieluummin? Minä en, en vaihtaisi näitä ”tuskan hetkiä” mihinkään. Paineen alla tulee varmasti venyttyä ja paukuttua, mutta se ahdistus, millaiset voimat se antaakaan. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu siltä kuin paineen alla pystyisi ihmeisiin. Pitäisikö siis aina hakeutua ahdistuneeseen mielentilaan? Ei, tätä en usko, eihän se tee kropallekaan hyvää. Kohtuullisuus kaikessa. 

Huomaan että ryhmämme on hyvinkin vastuuntuntoinen ja päämäärätietoinen. Itse tunnistan nämä piirteet itsestäni ja monesta muustakin. Voiko vastuuntuntoisuus ja päämäärätietoisuus johtavat kinkkiseen tilanteeseen? Ajatukset kuten, minun täytyy suoriutua tästä hyvin tai tämän pitää mennä edellistä paremmin, ovat varmasti ajatuksia jotka pyörivät useankin mielessä. Varsinkin näin lukukauden lopun häämöttäessä. 

Itsensä haastaminen

Kilpailullisuus itseään tai toisia vastaan asettaa haasteita tekemiselle. Suorituspaineet nousevat ja stressihormonia kuhisee suonissa. Voisiko näitä jotenkin helpottaa oman ajattelun avulla? Muistele kulunutta syksyä, toistuvatko samat asiat toiminnassasi vuodesta toiseen? Lupaatko itsellesi enemmän aikaa itsellesi, enemmän aikaa kirjoittaa juttuja tai enemmän aikaa lukea tenttiin. Pian huomaat, ettei aikaa enää ole. Onko kyse selkärangan puutteesta vai siitä, että olet hamstrannut lisää ohjelmaa eli toisin sanoen olet tehnyt tuplabuukkauksia. Missä välissä levähdät? Vai tarkoittaako Joulu- ja kesälomat opiskelijoille hengähdystaukoa ja mielen lepuutusta? 

Huomaatko ne hetket kun ahdistuksesi paisuu kuin pullataikina? Kuinka voisit armahtaa itseäsi liian suurelta taakalta, ettet löytäisi itseäsi tästä tilanteesta? Lausahdukset ”kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa” ja ”kukaan ei ole seppä syntyessään” saattavat jopa tuntua ärsyttäviltä ja niihin tekisi mieli vastata ” helppohan sinun on huudella”. Pystyisitkö priorisoimaan tekemisiäsi ihan itsesi vuoksi? Voisitko kirjoittaa asiat paperille pitkäksi listaksi ja sen jälkeen numeroida ne tärkeysjärjestykseen. Voisitko jopa perua osan tekemisistäsi ja ottaa aikaa vaikka puolen tunnin päiväunille. Taakan vähentyessä pystyt antamaan itsestäsikin enemmän näille tärkeille asioille. Pystyt paneutumaan asioihin 100 prosenttisesti. Et jäisikään miettimään enää, että olisin voinut tehdä tämänkin itselleni niin tärkeän asian niin paljon paremmin jos olisi ollut aikaa ja energiaa.

 

 

 Oma aika ihan itseäsi varten

Jos maltat rankata ”to do- listalta” top vitosen ja toteuttaa ne ajallaan ja sen jälkeen varata hiukan kalenteristasi aikaa itsellesi. Miltä tuntuisikaan levätä, rentoutua, kerätä hiukan voimia loppu rutistusta varten. Oma aika on kummallinen juttu, silloin kun on aikaa olla vain alkaa päässä yllättäen raksuttaa. Saatuasi ajatukset pois siitä tekemättömien tehtävien listasta alat huomata, kuinka rentoudut. Saatat jopa hymyillä. Oma aika on myös hyvää aikaa tutkiskella itseään, se on hyvin opettavaista ja kasvattavaa. Monesti saatat huomata mihin suuntaan olet kasvanut vuosien aikana ja mitkä ovat oikeasti mielenkiinnon kohteitasi. Saatat huomata asioita, jotka olet huomaamattasi oppinut hallitsemaan. 

  

Sir Isaac Newton

On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään jo tehtyjä asioita ja suunnitella varovasti tulevaa. Mihin suuntaan olet kasvanut ja mihin suuntaan haluaisit kasvun suuntautuvan. Millaisia asioita haluaisit tulevaisuuden sinulle tuovan?

Kumma juttu, mutta voit vaikuttaa siihen. Yllättävän paljonkin.

Anna hetki aikaa itsellesi ja anna ajatuksen lentää. Ajatuksen voima, se on valtava.

Vuosi vaihtuu pian, voisitko tehdä lupauksen? Se to do –lista joka rakentuu jo ensi kevään alkaessa. Kirjoita sinne isolla OMA AIKA, edes pieni hetki sitä. Jaksaisit varmasti paremmin.

Marjo

Tekstin innoittaja:

Blanchard, K ; Oncken, WJr & Burrows, H. 1991. Minuuttijohtaja teilaa apinat- älä hyväksy itsellesi ongelmaa, joka ei kuulu sinulle.