keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Soturi, Samurai, Johtaja

Valmistumisen lähestyessä ja ihmisten kysellessä mihin oikeastaan valmistun ja mitä tuleva tittelini tarkalleen ottaen pitää sisällään, huomaan usein jättäväni tarkoituksella sanan “esimiestaidot ja johtaminen” pois. Juuri se on alusta asti tuntunut kaikista kaukaisimmalta estenomin osaamis-alueelta. Minäkö muka jonkun esimies? Minä, joka esimerkiksi sairaalamaailmassa edellisessä ammatissani olen tottunut olemaan nokkimisjärjestyksessä kaikkien alimmaisena.

Opiskelujen aikana aihetta on sivuttu ja käsitelty useaan otteeseen monesta näkökulmasta ja opinnot ovat myös sisältäneet esimiestyön harjoittelujakson. Olen tarkkaillut aiempia esimiehiäni, yrittänyt imeä hyviä vaikutteita ja karsia mielestäni huonoja. Mikä voisi siis olla oma lähestymistapani johtajuuteen? Voisinko nähdä koko termin erilaisin silmin?

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………

Tietosanakirja määrittelee termin johtajuus seuraavasti: ”yksilön kyky motivoida muita etsimään samaa tavoitetta”. Useamassa 2000- luvulla kirjoitetussa johtajuutta käsittelevässä kirjassa sivutaan juuri tätä käsitettä. Johtajan tulee olla valmis laskeutumaan valtaistuimeltaan rahvaan pariin, paremmin sanottuna olemaan osa työyhteisöään, kuta kuinkin tasavertaisena. Yrityksen päämäärä, tavoite ja yhteiset toimintaperiaatteet ovat selvänä ja kirkkaina joka ikisellä organisaatiotasolla ja työntekijällä.

Entä onko johtajalla varaa virheisiin? Saako hän olla humaanin lisäksi inhimillinen ja erehtyväinen? Totuushan on, että jokaisen yrityksen tai instanssin johtaja on kuin kuka tahansa meistä. Sillä erotuksella, että hänellä on ollut visio, päämäärä ja itsevarmuutta. Uskallusta.

Paulo Coelho sai innoituksen kirjaansa “Valon soturi” (Warrior of light), pohtiessaan johtajuuden käsitettä. Mielessään hän muutti sanan ”johtaja” Valon Soturiksi. Coelho kuvailee Valon Soturia seuraavasti*:

(*itse vapaasti käännettynä)


”Valon soturilla on tuike silmissään.

He ovat tässä maailmassa, osana muiden ihmisten elämiä ja aloittavat matkansa ilman reppua ja sandaaleja. He ovat usein pelkureita. He eivät aina toimi oikein.

Valon Soturi kärsii usein turhamaisista asioista, on luonteeltaan pikkumainen ja ajoittain tuntee olevansa kykenemätön kasvamaan. Usein he uskovat olevansa täysin arvottomia ansaitakseen minkäänlaista siunausta tai ihmettä.

Valon Soturi ei aina ole Varma siitä, mitä hän oikein tekee täällä. Usein hän valvoo läpi yön ajatellen, ettei hänen elämällään ole mitään merkitystä.

Jokainen Soturi on pelännyt osallistumista kamppailuun. Jokainen Soturi on joskus menettänyt uskonsa tulevaisuuteen.

Jokainen Valon Soturi on valinnut polun, joka ei ollutkaan häntä varten. Jokainen heistä on tuntenut, ettei ollutkaan Valon Soturi. Jokainen Soturi on joskus epäonnistunut henkisissä velvoitteissaan.

Juuri tämä tekee hänestä Valon Soturin; koska hän on läpikäynyt tämän kaiken eikä kuitenkaan ole menettänyt toivoaan tullakseen paremmaksi, kuin oli.

Tästä syystä he ovat Valon Sotureita. Koska he tekevät virheitä. Koska he ihmettelevät. Koska he etsivät syytä – ja takuuvarmasti löytävät sen”.

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Sivusto hyvejohtajuus.fi, jota viime aikoina olen selaillut paljolti, tarjoaa helposti lähestyttäviä ja kannustavia tekstejä humaanimpaan johtajuuteen liittyen. Juuri kyseisen kaltaisia taitoja tahtoisin omaksua omaan esimiehen työkalupakkiini.

Eräässä ko. sivun blogitekstissä kerrotaan Fordin toimitusjohtajasta Alan Mulallysta. Hän mainitsee omaksi johtajan vahvuuksikseen muun muassa sen tiedostamisen, miltä ihmisistä tuntuu. Ja kuinka hän sitten kykeni näihin tunteisiin vaikuttamaan? Hän antoi alaisilleen säännöllisesti arvostusta. Kiitti heitä usein. Etsi asioita, joita juhlia. Kohteli työntekijöitään kunnioittavasti. Hänen näkemyksensä oli, että olemme täällä arvostamassa toisiamme ja nauttimassa matkasta lopputuloksesta riippumatta.

Seuraava syvempää paneutumista vaativa kirja olisi varmasti Bill Diffenderffer’in ”The Samurai Leader”, johon viitataan myös Leena Kurjen ja M.Suutarisen ”Machiavellista samuraihin – Kohti innostavaa johtajuutta”- kirjassa. Niin sanottu Samurai Johtaja sitoutuu noudattamaan työssään tietynlaista Samurai koodia riippumatta kohtaamistaan haasteista ja esteistä. Hän osoittaa kaikissa tilanteissa suoruutta, kunniaa, rehellisyyttä, rohkeutta, myötäelämistä, lojaalisuutta, kohteliaisuutta ja itsekontrollia. Koodi kuulemma todella toimii, sillä sen kaikki elementit tukevat toisiaan. Samuraikoodi myös poistaa pelon. Samurai Johtaja kykenee näkemään asiat selvästi ja objektiivisesti ja luovasti, avoimen, aktiivisen ja näkemyksellisen älyn avulla.

Mikä yhdistää Valon Soturia ja Samurai Johtajaa? Itsekunnioitus ja kyky kunnioittaa toisia. Itsevarmuus, joka heijastuu kykynä ohjata muita- kohti yhteisiä tavoitteita. Maanläheisyys, herkkyys ja läsnäolo. Auktoriteettia ei saavuteta jakelemalla käskyjä johtajan manttelilta, vaan näyttämällä esimerkkiä.

Näiden ajatusten myötä on helpompaa lähteä etsimään omaa Soturin, Johtajan, polkuaan.


- Minttu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti